On siis sunnuntai. Mitähän tekis? Makaisko kuumaassa auringossa vai lajittelisiko sitä kirpparille menevää tavaraa. Vaiko järjestäisi kaappeja. Taidan kuitenkin maata riippumatossa. Tai nakutella tietokoneella.

Kävin viime viikon tiistaina ottamassa kuvia kummitytön yksi-vuotis kuviksi Kameraseuran studiolla. Tuli mukavia otoksia. Tuli myös mieleen että josko opettelis tuota studiotyöskentelyä oikein kunnolla. Oli mukavaa. Lapset varsinkin tuollaset yksivuotiaat eivät ole mitään studiokuvaajan unelmia. Liikkuvat nopeammin kun tuhat salamaa ja ohjaamista ei edes voi harkita. Pitää löytää se momenttumi, että osuu hyvään ilmeeseen ja hetkeen ja rajaukset... mitä ne on... ;). Tuli varmaan räpsittyä se neljäsataa kuvaa. Tosin puolet omasta Josiaksesta., mutta tulihan niitä mistä valita.

Kävi myös mielessä että josko sitä ostais itelleen digijärkkärin, mutta taitaa tulla vastaa miehen haluttomuus ryhtyä digikuvaajaksi. Se on jotenkin niin ajatukseltaan väärin mun pään sisällä. 1:stä ja nollaa, kun valokuvan perusidea ei oikein sovi jotenkin tuohon tiedostoajatteluun. Siis minun päässä. Helppoahan se on ja sitten vielä jälkikäsittelykin on niin kivaa kun sitä voi vaan tietokonetta nakutella. Vastustanko siis kehitystä? Kehittyminen on kivaa tiettyyn rajaan asti. Taidan pysytellä vanhan tavan kuvissa!

Cheers mates!