Noniin. Osta mökkitontti! Mulla (Huom. Mulla!) on myynnissä. Soinissa. Täällä.

Muuten menee ihan kivasti. Kova on mielessä käyvä kuhina siitä mitä haluan tehdä tulevaisuudessa. Visioita pää täynnä, mutta mistä aloittaa? Jokainen valintavaihtoehto vaatii uhrauksen. Joku isomman joku pienemmän. Onneksi ei ole mitään niin suurta uhrausta yhdessäkään vaihtoehdossa, että pitäisi miettiä vaihtoehdon toteuttamisen oikeutusta. Kysymys on vain tavasta joka on minulle sopivin, paras ja vähiten perhettä tai arkea rasittava. Lähtökohta on se, että jotain tapahtuu! Jotain tapahtuu kun tämä jobi on nähty! Senpä takia olenkin aloittanut sen pohjustamisen jo nyt. Riittää tulessa makailu ja voivottelu. Nyt on muutoksen aika. Ei ole edes kysymys pelkästään Kolmenkympin kriisistä. Ei enää sitä on ollut jo viisi vuotta. Kysymys on siitä että en halua pantata sisälläni olevia lahjoja, joista kaikkia en edes tunnista vielä. Tunnen vain että minusta on muuhunkin kuin tähän vertaiskokemuksien jakamiseen ja ohjaamiseen niin että muilla on hyvä olla. Auttajana joudun miettimään jatkuvasti sitä, että nuo muut saa ja minä vaan jaan ja annan. Kiva järjestää kuitenkin toimintaa johon voisi itsekin osallistua. Mutta silti. Tahdon tehdä töitä asiakkaille enkä vaikuttaa asiakkaaseen. Ihimisiin vaikuttamisalalla (sos-, terv- ja opetusala) on päiväni luetut. En halua työkseni vaikuttaa ihmisten ajatuksiin ja elämään, vaan haluan ihmisten vaikuttuvan työstäni.  Tätä tänään, jotain muuta huomenna. ehkä!

J.