Noin  kaksi ja puoli vuotta sitten perheeseemme saapui kovasti espanjanvesikoiraa muistuttava sekarotuinen koiran alku. Koirasta tuli Tahvo ja nimen myötä perheenjäsen. Aika kului, järki meni, viha tuli, laantui pettymyseen, nousi uuteen tarmoon pisteliäänä kuin piikki, soitteli puheluita, vaati, uhkasi, otti vastaan lupauksia, jotka petettiin eri syillä, otti yhteyttä kuluttaja-asiamieheen, uhkasi, vaati, alkoi riittämään. Kesäkuussa armon vuotta tuli puhelu, paperit on suomessa, heinäkuussa kennelliitto kertoi papereiden olevan siellä, tuli uskomus, jotta kohtahan meillä on oikea rotukoira. Niin ainahan sitä uskoa voi. Syyskuussa kerrottiin "että on ne paperit täällä pinon alla. Käytännössähän tämän asian tekemiseen ei mene kuin noin tunti työaikaa, mutta kun meillä on tääll niin vähän tekijöitä ja niin paljon tekemistä". Resurssipula. Vielä kehuisin kuitenkin Espanjan kennelliittoa paremmasta palvelusta ja tehokkaammasta toiminnasta. Uskoisin että moni ei sitä tekisi niistä jotka ovat asioineet siellä, mutta tepä ette olekaan miehiä! Hähhhäää... Macho mikä Macho puree latinalaisissa maissa. Suomessa asiakkaan pitäisi olla kuningas (en ymmärrä miksi), mutta Espanjassa Macho (suom.huom.)on kuningas! Lopulta kuitenkin kävi sitten näin.....

9.11. päivätty kirjelmä jossa sisällä kaksi paperia maksoi 71€. Kallista paperia. avaan kirjeen..... (pommit paukkuu, sähikäiset sähisee, ilotulitus.... )  

TAHVO ON ESPANJANVESIKOIRA!

Verta, hikeä, kyyneleitä ja monta karrelle palanutta pärettä.

Isä

Post Scriptum: Jos joskus koiran otan ulkomailta niin vaihdan toimittajaa tai tuon sen itse ja se on sitten sekarotuinen katukoira, jonka tuon käsimatkatavaroissa.