Saamattomuus tuo tunteiden final frontier, jota ei ole kukistettu. Kuka tunnistaa itsessään saamattomuuden tunteen, nostaa käden ylös.... NYT!. Hyvä.

Saamattomuus näyttäytyy mulla tekemättömien listan kasvamisena ja tehtyjen asioiden relevanttiuden hämärtymisenä. Yritin tänään aamupäivällä tehdä luovia töitä yksin kotona. Katsoin pasilaa youtubesta. Yritin eilen laittaa lehtiä kompostiin, leikkasin nurmikkoa.

Ai miksikö?

Ei kiinnosta tarpeeksi. Eikä hyödytä elämää tarpeeksi se toinen vaihtoehto. Ei niin paljon tarpeeksi että se olisi niin vaikuttavaa että se tulisi tehtyä. -> henkinen ongelma. Ne kuvat ei oo kiireisiä. Eipä. Ne lehdet maatuu paremmin kun niiden antaa vielä paripäivää muhia liemessään. Joojoo. Selitän itselleni. Valehtelen itselleni.

Mutta mitä tehdä asialle? olen laatinut listoja, olen laittanut muistutuksia, olen yrittänyt miettiä mitä pitikään tehdä seuraavaksi. Ei se nyt voi olla tuottavuudesta kyse pelkästään. Se että saisin tuotettua itselleni omia palveluitani niin että saisin samalla niitä vähennettyä kuullostaa melkolailla oravanpyörältä.

Oravanpyöräteorian mukaan on toisaalta turvallista elää. Työ on usein oravanpyörää, arki on oravanpyörää, lapsen kasvattaminen on oravanpyörää, luoja varjelkoon että parisuhde ei olisi sitä ja sitten vielä harrastukset on oravanpyörää. Elämä on oravanpyörää.

Jos arvon lukijalla on vinkkejä saamattomuuden poistoon niin laittaa kommenttiraidalle ja näin ollen auttaa pientä oravaa elämän pyörässä. Vaikka eihän oravilla ole pyörää. Niitä on marsuilla ja gerbiileillä.

Suosittelen pasilaa youtubesta.